Ensin täytyi keittää pannullinen kahvia ja käydä päätä tyhjentämässä mielenterveystoimiston hoitajalle. Tämä aihe on sellainen, joka koskettaa jokaista joka taistelee terveytensä, inhimillisen elämän tai lastensa puolesta. Kirjoitan tätä sisäilmasta sairastuneen silmin, mutta uskon että tähän voi samaistua kuka tahansa oikeuksistaan taisteleva tai pitkäaikaissairas.
Mitä silloin tehdä kun maailma romahtaa tai matto vedetään jalkojen alta?
Muistan ensimmäiset kerrat kun maailmani romahti - lamaannuin täysin. En osannut tehdä mitään. Piilotin kaiken muilta ihmisiltä ja koetin jaksaa lasteni vuoksi. Eihän ihminen kauaa kestä jos kasaa kaiken sisäänsä. Onneksi eräs terveydenhoitaja jolle soitin muusta asiasta, erehtyi kysymään kuinka jaksan. Romahdin puhelimessa ja hän hoiti minulle ensimmäisen ajan mielenterveystoimistoon.
Nykyisin lamaannus kestää enää hetken ja sen jälkeen se muuttuu suuttumukseksi. Suuttumus aiheuttaa yleensä konkreettisia tekoja ja kipakoita tekstejä.
Mistä sitä apua saa? Isompi kynnys on varmaan soittaa mielenterveystoimistoon tai paikalliseen kriisikeskukseen. Mutta tuntemattomalle ammatti-ihmiselle puhuminen auttaa jaksamaan ja selkeyttää omia ajatuksia. Sieltä saa tukea omien ratkaisujen takana seisomiseen tai vaikean sairauden kanssa elämiseen.
Onneksi on myös pienemmän kynnyksen apua saatavissa - vertaistukiryhmyt. Saman kokemuksen kohdannut osaa samaistua parhaiten tilanteeseen ja sieltä saatu tuki tulee suoraan sydämestä. Sieltä löytyy apua myös konkreettisiin ongelmiin tai osataan ohjata oikeaan osoitteeseen hakemaan apua.
Ystävät - ystävillä on rajallinen sietokyky. Heilläkin on oma elämä. Monesti heitä ei halua rasittaa ongelmillaan.
Omat harrastukset tai joku muu asia mihin voit keskittyä täysillä, jotta ongelmat unohtuu. Itselle iso henkireikä on neulominen, blogin kirjoittaminen sekä valokuvaus. Niistä saa onnistusen tunteen sekä tuntee itsensä tärkeäksi. Lisäksi voit jakoa iloa ympärillesi omien käsien tuotoksilla.
Jokainen löytää keinon joka itselle sopii. Vertaistuki on apu jossa et ole kuitenkaan yksin. Yhdessä olemme vahvempia kuin yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti